Olen v. 1975 syntynyt ratsastuksenohjaaja, monipuolinen eläinammattilainen, heinänviljelijä ja perheenäiti. Harrastan ratsastusta, kirjoittamista ja äänikirjojen kuuntelua. Olen kasvanut eläinten ympäröimänä ja työskennellyt niiden parissa koko työikäni. Hevosalalla työtä on riittänyt niin yrittäjänä, opettajana, kuin asiantuntijatehtävissäkin. Pieneläinten parissa työkokemusta on karttunut hoitolatyön lisäksi myös klinikkaeläinhoitajana.
Olin nuorena innostunut näyttely- ja tokoharrastaja perheemme omistamien kultaisten noutajien kanssa. Myöhemmin omiksi roduiksi valikoituivat leonbergit ja saksanpaimenkoirat, sekä niiden jälkeen täysin sydämeni sulattaneet jackrussellinterrierit.
Perheeseemme kuuluvat mieheni lisäksi kaksi jo aikuisuuden kynnykselle ehtinyttä lasta, sekä kaksi russelityttöä, pari suomenhevosta, lampaita ja kissa.
Lemmikkihoitolatoiminta jatkuu perheessämme jo toisessa polvessa, sillä myös leonberginkoirien kasvattajana
tunnettu äitini Päivi Aukia toimi hoitolayrittäjänä lähes 30 vuoden ajan ennen siirtymistään eläkkeelle v. 2013.
Jatkoin toimintaa omalla toiminimelläni neljän vuoden ajan, kunnes äkillinen ja vakava sairastuminen pakotti
keskeyttämään yritystoiminnan muutaman kuukauden ajaksi syyskesällä 2017.
Toivuttuani kahdesta isosta leikkauksesta ja henkeä uhanneesta sairaudesta, aloitin Seinäjoen ja Isonkyrön
löytöeläinten vastaanoton alkuvuodesta 2018. Löytöeläimille suunnitellut uudet tilat remontoitiin kotipihamme
vanhaan tallirakennukseen ja homma lähti käyntiin lievästi sanottuna suurella volyymilla.
Toimenkuvaan kuului löytöeläinten lisäksi viranomasten haltuunottamien eläinten väliaikainen hoito.
Vuosittain hoidetut sadat löytö- ja populaatiokissat, lukemattomat koiratapaukset, sekä eksoottisemmatkin
lemmikit opettivat paljon uutta. Eläinten uudelleensijoittaminen vaati paljon verkostoitumista ja aika nopeasti
löysinkin luotettavia yhteistyökumppaneita sekä omasta pitäjästä, että kauempaakin. Työ oli fyysisesti
kevyempää kuin jatkuva hoitokoirien lenkittäminen, mutta eturivin eläisuojelutyön ja jatkuvan päivystämisen
karu arki sai minut kaipaamaan vanhoja hyviä aikoja tuttuine asiakkaineen.
Oma terveyteni oli palautunut paremmaksi kuin koskaan, joten lähes viiden löytöeläinten täyttämän vuoden
jälkeen oli aika suunnata kohti toisenlaisia tuulia. Olin jo jonkin aikaa esitellyt virkaeläinlääkäreille ideaa
kaupungin omasta löytöeläinhoitolasta, joka toimisi samassa rakennuksessa kuin ympäristöterveydenhuollon
toimitilat. Idea saikin tuulta alleen ja Seinäjoen löytöeläinpalvelun ovet aukesivat ensimmäisen kerran syksyllä -
22. Isonkyrön (nykyään harvalukuiset) löytöeläimet hoidetaan vielä toistaiseksi meillä Koiramäen Majatalossa,
mutta vapautuminen Seinäjoen löytöeläinnakista mahdollisti paluun ihan tavalliseksi hoitolayrittäjäksi.
Toimintamme on pienimuotoista (hoitolassa on vain viisi koirapaikkaa), eikä laajentaminen siinnä näköpiirissä.
Haaveilen sen sijaan eläinavusteisen hoivapalvelun (Green Care) tarjoamisesta ns. kumppanuusmallin avulla ja
siksi opiskelenkin parhaillaan työn ohessa sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa (lähihoitaja/lasten ja nuorten
hoidon ja kasvatuksen osaamisala).
Koiramäen Majatalon vanhat vakiasiakkaat minut jo tuntevatkin. Haluan aina hoitaa jokaisen hoitooni uskotun lemmikin niin hyvin ja huolellisesti kuin mahdollista. Minulla on myös pitkän kokemuksen mukanaan tuomaa varmuutta ja kärsivällisyyttä kaikenkarvaisten eläinten käsittelyssä.
webdesign © Valokuvaus Tuulia N 2014 - www.tuulian.net